perjantai 22. joulukuuta 2017

Flight Of The Bumblebee 29.4.2013 - 27.11.2017


Siinakin laukkaa nyt pilven päällä maailman täydellisimpänä pienenä enkelihevosena, ilman kipuja, yhdessä liian varhain varsansa jättäneen Chrisse-emän, varaäiti-Sandyn ja Koon kanssa. Hevonen, josta olisi voinut tulla ihan mitä vain, mutta sen ei koskaan tarvinnut edes kasvaa aikuiseksi. 


Hevonen, jonka kohdalla voi vain todeta, että aina ei todellakaan mene nallekarkit tasan. Olen äärimmäisen kiitollinen Siinalle kaikesta, mitä se opetti, ja Minkalle, kun sain sen kanssa toimia ja opetella yhdessä. Olen myös hyvin surullinen siitä, että hevonen, jonka jokainen ruoka-annos laskettiin tarkkaan aivan alusta saakka, joka eli aina vaihtelevapohjaisessa pihatossa, ja jonka saldoksi jäi parikymmentä kevyttä liikutuskertaa, jouduttiin 4,5-vuotiaana lopettamaan jalkojensa takia. Tiedossa oli yhden jalan, oikean takakintereen, rikkoisuus, mutta avauksen jälkeen löytyikin rikkoa joka jalasta; etupolvista sekä molemmista kintereistä. Nivelnesteitä ei löytynyt juurikaan yhdestäkään nivelestä. Synnynnäinen valuvika siis.


Lopullinen diagnoosi veti sanattomaksi, eikä voinut kuin miettiä, miten kiltti ja nöyrä hevonen Siina sen toisinaan rasavillin ulkokuoren alla oli. Ja miten pienet oireet noinkin kipeällä hevosella oli -en halua edes miettiä, miten isot muutokset sellaisen hevosen nivelissä on, joka tekee muutakin kuin toisinaan jumittaa paikoilleen tai haluaa kulkea tien piennarta.


Mielettömän hauska hevonen, jonka kanssa oli aina kivaa, aika ei käynyt koskaan pitkäksi ja joka opetti hurjasti. Kiitos Siina.


Hevoseton olin kokonaisen vuorokauden, kunnes vanha tuttu puolentoista vuoden takaa lähestyi ja muistutti poninsa olemassaolosta. Viime aikoina vähäiseen vapaa-aikaan on mahtunut sen verran sisältöä, että poni on aika pitkälti jatkanut oloneuvoselämäänsä, mutta eiköhän siihen tule muutos piakkoin.

maanantai 21. elokuuta 2017

"Tää on maailman kiltein"

Postauksen kuvat ja video © Kaisa Määttänen 14.6.2017

Ihmeellisen vähän tulee juteltua Koosta nykyään. Harvemmin tulee oma-aloitteisesti johdateltua keskustelua poniin, joitain kertoja joku on Koon maininnut ja siitä olemme sitten vaihtaneet vähän ajatuksia. Tänään minulta kyseltiin ponista ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, kerroin ponin olleen aivan loistotyyppi, joka sai hengailla irti tallin pihassa, mutta sen piti aina keväisin päästä karkaamaan. Se oli sen juttu. Ja se oli silti maailman kiltein. Kyseisellä sanaparilla ponia kuvailtiin myös sen viimeisenä päivänä metsästäjän kysyessä, että onko tää paha jommasta kummasta päästä, siis että pureeko tai potkiiko. Tähän vastasimme lähes yhteen ääneen ponin lopetuksen järjestelleen naisen kanssa ei, tää on maailman kiltein. Sain äsken Kaisalta viestiä, jossa oli linkki videoon. Kaisa ponin viimeisen viikon alussa käydessään kuvaili sekä valokuvia että videota, joista jälkimmäisestä oli kasannut aivan ihanan koosteen. Siinä tulee ilmi kyseisen päivän fiilikset täydellisesti; niin seesteistä ja rauhallista, poni vähän evvk-fiiliksellä mutta silti mukavasti läsnä. Ja edelleen, maailman kiltein. Videolla näkyy täydellisesti se, miksei minua koskaan epäilyttänyt lähteä ponilla pelkän kaulanarun kanssa maastoon, tai miksei minua koskaan epäilyttänyt laittaa ketä tahansa alkeita opettelevaa sen kyytiin. Sen pysähdys toimi aina heti. Tai ei aina, mutta viimeisen viiden vuoden ajan aina.



Once in a lifetime-poni, aivan ehdottomasti.